— Rouva on väärässä; olen ainoastaan emäntääni kiintynyt, siinä kaikki!
— Se on totta! Sinä olet enkeli. Tee kuten tahdot. Rakastan häntä niin että olen tulla hulluksi.
Seuraavana päivänä tuli Dominica kovin peljätyksissään rouva Miralezin luo.
— Enkö minä jo sanonut, — huudahti hän. — Tässä on kirje, jonka juuri sain sisareltani Marianalta, Bontucqin kamarineidiltä. Hän kirjoittaa jonakin päivinä pääsevänsä Sargosiin! Se on selvää, että neiti Geneviève tahtoo tietää kuinka täällä asiat ovat ja hän aikoo ottaa sisareni mukaansa.
— Mitä meidän tulee tehdä?
— Ennen kaikkea tulee meidän salata kaikki herra Etienneltä ja ottaa selvä siitä koska neiti tänne tulee ollaksemme valmiit.
— Niin, matta Geneviève tuskin tulee ilmoittamaan edeltäkäsin tulostaan.
— Ei, niin tyhmä hän ei ole. Hän tulee luonnollisesti hämmästyttämään rouvaa ja herra Etienneä. Sillä nyt ymmärtää hän, että asia on kipeä. Minä tunnen naiset! Tarvitaan nyt vaan joutavanpäiväinen seikka vakuuttamaan häntä herran uskottomuudesta hänelle rouvan vuoksi.
— Mutta kuinka voimme saada asiasta selvän?
— Neidin tuloajastako? Sisareni kautta. Mariana tulee kyllä ilmoittamaan siitä. Minä kirjoitan hänelle heti.