Samalla kumartui kreivitär sairaan miehen korvaan kuiskaamaan, että
Etienne aikoi mennä Rose-Marien luokse.
Mustasukkaisuus välähti Miralezin silmissä.
— Minä seisahdan, — sanoi Etienne. — Herra Miralez, surmatkaa minut jos tahdotte, sillä minä kauhistun sitä elämää, joka minulla on enää jälellä, mutta uskokaa kun sanon: luottakaa vaimonne uskollisuuteen! Vannokaa, ettette enää syytä minua ja minä annan revolverinne takaisin.
Miralez ravisti päätänsä:
— Minä voin sen kyllä yksinkin ottaa.
— Antakaa minulle lämmintä viiniä! — sanoi sairas. Hän sai höyryävän viinikupin, jonka kohta tyhjensi.
— Enriquita, mene noutamaan paperia ja kynä; kirjoitan sähkösanoman lääkärilleni Pariisiin. Ja sinä, Joseph, mene heti tilaamaan messu Sargosin kirkkoherralta.
Sen jälkeen kuuli Etienne hänen mutisevan rukouksia että taivas soisi hänelle voimia täyttääkseen kostotyönsä.
— Herrani, — lausui hän Etiennelle — säästyi henkenne kun voimani pettivät. Minä olen loukattu. Jahka vähän paranen voimme taistella pistooleilla 20 askeleen välimatkalta. Siltä matkalta luulen varmasti osaavani maaliin Teiden täytyy olla käytettäviäni.
Ja vihasta kähisten alkoi espanjalainen uudestaan mumista rukouksiaan.