— Kuinka? Onko neiti Geneviève matkustanut pois?
— Kyllä, hän on jättänyt tämän talon kamarineitinsä kanssa.
— Herra Jumala! — huudahti Etienne liikutettuna.
— Semmoiset sanat eivät sovi teille! Sitäpaitsi kiellän teitä kenenkään kanssa puhumasta sisarenityttärestä. Ette tule häntä enää koskaan näkemään. Neiti Sartilly on saanut nyt selvästi nähdä millainen olette; minä puolestani olen sen jo kauan tietänyt.
Etienneä hoiperrutti. Tämä oli hänelle liian ankaraa.
— Jos rakastajattarenne kohtalo teitä huolestuttaa, niin rientäkää. Se nainen on vieläkin talossa, vaan ei kuitenkaan kauan, sillä hänkin viedään pois. Voitte kuitenkin vähän lohduttautua. Hän ei ole kuollut; sai kaksi kuulaa, yhden päähänsä ja toisen lantioonsa, mutta hän voitanee pelastaa. Ja nyt pyydän: tämän jälkeen elkää puhuko kanssani! Voitte mennä mihin miellyttää!
Nuori mies lähti ulos vaan kuuli samassa Miralezin huutavan:
— Herra Etienne!
Ja Genevièven sulhanen kääntyi ympäri.
— Mitä tahdotte? — kysyi hän.