Mutta espanjatar oikasihe:
— Lurjus! Elä koetakaan sitä riistää minulta! Jos ei veljelläni ole voimia käyttää revolveria, on minulla.
— Lorenzo-raukkani! Jättäkäämme tämän miehen talo. Hän tuottaa perheellemme vain kirousta. Astukaa te toiset! Kantakaamme hänet täältä! Jumalani, hän kuolee!
Miralezin voimat olivat tyhjentyneet. Hänet kannettiin tupikoimishuoneen sohvalle.
Miralez vastusteli.
— Ei, elkää viekö pois! Tahdon tulla terveeksi, tahdon kostaa.
— Hirmuista, — mutisi Etienne. — Unohtakaamme viha ja hoitakaamme sairasta.
Hän otti Miralezin Joseph nimisen palvelijan kanssa ja kantoi suureen huoneeseen toisessa kerroksessa. Siellä hänet riisuttiin ja laitettiin lämpöiseen vuoteeseen. Tyhjennettyään ojennetun viinipikarin näytti hän nukahtavan.
— Rouva kreivinna, — sanoi Etienne. — Tulitte tänne neiti Sartillyn kanssa. Sallikaa minun poistua silmänräpäykseksi voidakseni selittää hänelle…
— Se on tarpeetonta, — väitti kreivinna. — Sisarenitytär ei ole enää teidän talossanne eikä tule kohtaamaan teitä! …