— Kuinka pitkin maksuajan sitten annatte?
— Kuinkako pitkän! En pidä tapanani antaa mitään maksuaikaa. Mutta jos voitte heti maksaa, voin odottaa kello viiteen illalla. Minun on oltava kello 6 teurastimossa.
Veli Lazare oli tullut kalpeaksi.
— Toivoa olevani täällä ennen kello 5, sammalsi hän. Olisin kiitollinen jos pitäisitte härän siksi luonanne.
Hän lähti hitaasti ulos.
Kun hän tuli kadulle, epäili hän pari minuuttia. Jalat eivät tahtoneet kannattaa. Pannen käden silmilleen alkoi hän laahustaa umpimähkään.
Neljäsataa frankia! Kuinka hän voi ne saada tästä kylästä, jossa häntä ei kukaan tuntenut?
Hän harhaili ympäri Montségurin katuja, kääntyi milloin oikealle, milloin vasemmalle tietämättä minne mennä. Välistä kokoontui kadulle väkeä tirkistellen munkkia, joka laahusteli kauhtanassaan kuin kummitus ikään. Kellon lyödessä 10 huomasi hän taas olevansa postikonttorin luona. Silloin sai hän päähänpiston.
Ajatellapa, jos hän lähettäisi sähkösanoman isoisälleen, pappisvihaajalle François Hontarrèdelle? Ehkäpä hän lahjoittaisi nuo 400 frankia Martinin pelastamiseksi.
Lazare aikoi astua konttoriin sisälle kun hän äkisti säikähti. Eihän voinut sähköttää ilman rahaa!