— Kyllä, lämmintä viiniä.
— Lääkäri on kieltänyt juomasta sinun enemmän viiniä!
— Tahdon sitä yhtäkaikki; tunnen sen tekevän hyvää… Lämmintä viiniä! Tahdon sen itse valmistaa täällä sisällä. Anna tuoda tänne lamppu ja keitinastia… en tarvitse muuta.
Niin tehtiin.
— Enriquita, tässä on sinulle avain, — sanoi hän hillitysti. — Mene huoneeseeni paviljonkiin. Avain kuuluu kirjoituspöydän laatikoihin. Keskimäisestä löydät nahkaisen salkun papereineen. Tuo se tänne — kiireesti.
Muutamia minuutteja myöhemmin sai hän salkun. Siitä otti hän sinetöidyn kirjekuoren, jonka heitti tuleen.
— Se oli testamenttini, virkkoi hän.
— Mitä nyt! Miksi sen poltit?
— Siksi että olin siinä luovuttanut kaiken omaisuuteni vaimolleni, vaan en hänelle tahdo enää antaa mitään.
— Eikö Rose-Mariella ole toista osaa siitä?