Josef palasi tuoden myrkkyannoksen, jonka ojensi Miralezille.
— Viisikymmentä sentigrammaa on kylliksi. Se liukenee kylmään veteen.
Hätätilassa voin lämmityttää veden.
Hän kaatoi paperille kaksi kolmannesta pullon sisällöstä. Sitten otti hän pienen pastillirasian johon kaatoi myrkyn paperilta.
Samassa tuli palvelija huoneeseen. Miralez säikähti ja kätki pikaisesti pullon ja rasian.
— Josef, — sanoi hän — vie herra Etiennen kirjoituspöydälle…
Hän lopetti lauseensa kesken.
— Ei, ei! En tarvitsekaan mitään. Kiitos, Josef!
Hän läheni takkavalkeata voidakseen paremmin ajatella. Pieninkin varomattomuus voisi turmella kaikki. Nyt kuuli hän rouva Manzanilin tulevan ja hän kätki myrkyn taskuunsa.
Sairaan sisar poistui joka aamu muutamiksi tunneiksi sairaan luota. Epäilemättä kävi hän silloin neiti Sartillyn pakopaikassa, jossa hän oli ollut elokuun 15 päivästä lähtien.
— Kuinka jaksat tänään? — kysyi espanjatar sairaalta. — Haluatko jotakin?