— Isäni, tahdon ripittää itseni, sanoi hän lääkärille… tahdon tunnustaa… se olen minä itse, joka olen myrk…
Mutta hänen silmänsä hetkeksi selveni. Kauhistuen hän viskasihe vuoteessaan.
— Kuka te olette? … Menkää tiehenne!
Vielä koetti hän häätää lääkäriä, vaan voimansa pettivät. Hän vaan tajusi vahakynttilöitä sytytettävän vuoteensa pääpuoleen.
— Se on lopussa — sanoi lääkäri.
Rouva Manzanil luki korkealla äänellä De profundis. Sitte otti hän kupin, kysyi poliisikamaria ja poistui.
* * * * *
Lähdettyään Miralezin luota riensi Etienne junalle ja saapui Tea teen.
Hän kolkutti n:o 29:ään. Eräs nainen aukasi
— Asuuko neiti Sartilly täällä?