— Se on kansallisjuhlan vuoksi, selitti Rose-Marie.
Dominica täytti kolme kertaa Etiennen lasin ja rouva Miralez tyhjensi samaten kolmasti lasinsa. Kaikki olivat iloisia. Äiti Stefana — niin kutsuttiin jokapäiväisessä puheessa Rose-Marien äitiä — oli ihastuksissaan ja hänen poskensa olivat punaiset kuin kotimaansa tomaatit. Eikä Rose-Marie ollut koskaan ollut ihastuttavampi.
Tiu’ut kilisivät ja vaunut ajoivat esille. Dominica sai varata eväät, sillä seurue viipyisi ehkä myöhään. Lähtiessään suuteli Rose-Marie miestänsä, sanoen sydämellisesti:
— Hoida nyt itseäsi eläkä mene kovin kauas!
Seuraa lähti matkaan, ja ennen pitkää kuului ihastushuudahtuksia luonnon kauneudesta. Ainoastaan Rose-Marie tutki tarkkaavasti muutamaa taulukkoa pako- ja nousuveden ajoista.
Kun oli huudahdeltu ihastuksesta väsyksiin asti nousi Rose-Marie vaunusta hiekkarannalle huutaen:
— Ken haluaa seurata minua Ile des Marchesille?
— Minä!
— Minä!
- Minä! — vastattiin joka taholta.