Heitä oli nähtävästikin liika paljon, sillä rouva Miralez kääntyi äitinsä puoleen sanoen:
— Tiedät kai, että se on väsyttävä matka?
— Niinkö luulet?
— Niinpä luulenkin, äiti!
Lihava rouva Ramazeilhes oli pian vakuutettu tästä. Ja Dominica ymmärsi heti, ettei hänen sopinut jättää vanhaa rouvaa yksin.
Äiti Stefana ja palvelijatar laskeutuivat rannalle ja Rose-Marie lähti yksin Etiennen kanssa Ile des Marchesille, joka näkyi noin 1600 metrin päässä.
— Ah, unohdin yhden asian! — huudahti Rose-Marie kääntyen takaisin. Ettehän te ole vielä nälissänne? Antakaa minulle eväspussi, minä alan olla sen tarpeessa.
— Aijotko ruokailla saarella? — kysyi rouva Ramazeilhes.
— Miksikäs ei? Siellä kallioitten seassa maistaisi se erinomaiselta.
— Tee kuten tahdot, mutta elä viivy liika kauan; tiedäthän, että vesi nousee. Muutaman tunnin kuluttua on liika myöhäistä palata.