Ja Etiennen täytyi kääntyä takaisin.
Ja Rose-Marie huusi niin kovasti kuin jaksoi toiselle rannalle:
— Hyvää yötä!
Sitten meni hän aivan levollisena ja iloisena takaisin saaren huipulle.
Ja nyt hän ei voinut enää pidättää iloisuuttaan vaan ratkesi nauruun.
— Eikö teistä ole hauskaa viettää yötä asumattomalla saarella ja leikkiä Robinsonia yksi yökausi?
Etienne seisoi vaiti. Hän näytti levottomuuden eleitä.
Jos pakovesi alkaa neljänneksen yli 8, silloin emme voi jättää saarta ennenkuin klo 3-n ajoissa, päivän koitteessa, — sanoi hän.
— Mitä se tekee?
— Herra Miralez tulee levottomaksi.