Dominica näytti olevan erinomaisen hyvällä tuulella ja hänen merkitsevä katseensa ennusti hyviä uutisia.
— Vai niin, sinä halut lörpötellä? — sanoi rouva Miralez. — Olen varma siitä että tahdot tietää kuinka viihdyin saarella, eikö totta?
— Tietysti.
— Ihanaa!
— Luultavasti myöskin herra Etiennestä?
— Sitä en todellakaan tiedä.
— Oh! — ihmetteli Dominica.
Tehdäkseen lopun kamaripalvelijansa kysymyksistä näytti Rose-Marie hänelle kirjettä, jonka hän oli kirjoittanut Genenevièvelle.
— Herra Etienne ei siis ollut aivan rakastettava?
— Ei vähintäkään, rakas Dominicani. Mutta vie nyt tämä kirje postiin niin että se tulee Bontucqiin niin pian kuin mahdollista.