— Kuinka olenkaan saattanut unohtaa! Täällä on sinulle kirje, joka tuli eilisiltana.
— Kirje minulle? — sanoi Rose-Mirie.
— Niinpä kyllä. Katso!
Routi Miralez avasi kirjeen mennessään pukeutumishuoneeseensa. Kirje oli Bontucqista ja kuului seuraavasti:
»Sinä annat minun menehtyä ikävään, rakas täti! Sini sanot aikovasi oikein todenperästä virittää ansojasi minun ystävälleni, ja jätit minut sittenkin kahdeksaksi päiväksi virkkamatta mitään. Mitä on tapahtunut? Kuvittelen mielessäni mitä hirmuisimpia asioita. Kirjoita minulle heti ja sano minulle kaikki, kaikki, kuuletko? Tahdon mieluummin kuulla totuuden, millainen lieneekin, kuin elää tässä kauheassa epävarmuudessa.
Geneviève-raukkasi.»
Luettuaan kirjeen meni Rose-Marie huoneeseensa, otti arkin paperia ja kirjoitti seuraavat rivit:
»Rakas Genevièveni! Tyynnyhän toki! Ystäväsi on kunniallisin poika maan päällä ja sinä voit koska tahansa ruveta hänen vaimokseen. Minä vastaan hänestä.
Rose-Marie.»
Rouva Miralez oli juuri soittamaisillaan lähettääkseen kirjeen kun kamarineiti astui huoneeseen.