— Sellaisen tuskan olet meille tuottanut, sinä varomatoin lapsi! — sanoi vanha rouva syleillen tytärtänsä. Annoit veden salvata itsesi vaikka minä varoitin sinua. Onko sinulla ollut kylmä? Olen tuonut päällysviitan: ota se pian päällesi. Tiedätkö että miehesi on täällä kanssani?
Nämä sanat kuullessaan teki rva Miralez tyytymättömyyttä ilmaisevan eleen.
— Onko hän tullut tänne vaikka hän on niin raihnainen?
— En voinut häntä estää. Hän tahtoi tulla saarelle asti mutta onnistuin pidättämään hänet rannalla.
Etienne tuli nyt eväskorinsa kanssa.
Hän puristi rouva Ramazeilhesin kättä ja sanoi vähän nukahtaneensa.
Aamukylmästä väristen saapuivat he kolmisin mantereen puolelle.
Miralez tuli heitä vastaan. Hänen kasvonsa olivat tuhkan harmaat ja silmänsä täyttyivät ilon kyynelistä. Hän syleili vaimoansa kuiskaten mairittelevia sanoja kuten onnellinen lapsi.
Auringon noustessa pääsivät he kaikki Saint Kerohiciin.
* * * * *
Kun he menivät huvilaan, pisti Miralez kätensä takkinsa taskuun ja huudahti.