Sinulla on oikeus olla suutuksissa. Minä tiedän etten ole tyydyttävä rakkauskirjeiden kirjoittaja. Minun ei muuta tarvitse kuin vilkaista Elizabeth Barretin ja Robert Browningin julkaistuun kirjeenvaihtoon huomatakseni että tyylini lämpö ei saavuta oikeata tasoa. Mutta sinä tiedät jo — olet tietänyt kauan — että minä en ole kovinkaan tunteellinen ihminen. Voisin kai kirjoittaa pitkät jutut tällaista kuin: "Joka valvottuna hetkenä olet sinä ajatuksissani." "Rakas poikani, minä elän vain kuin sinä olet lähelläni." Mutta se ei olisi ehdoton totuus. Sinä et täytä kaikkia ajatuksiani, 107 orpoa tekee sen. Ja minä elän todella vallan mainiosti, olit sinä täällä tai et. Minun tulee olla luonnollinen. Et varmaankaan tahtoisi minua teeskentelemään suurempaa ikävää kuin mitä tunnen. Mutta minä niin mielelläni näen sinut — sen tiedät varsin hyvin — ja olen pettynyt kun et voi tulla. Annan täyden arvon kaikille viehättäville ominaisuuksillesi, mutta, rakas poikani, en voi olla hempeämielinen paperilla. Ajattelen aina sitä hotellin siivoojatarta, joka lukee kirjeet, jotka sattumalta jätät kirjoituspöydälle. Sinun ei tarvitse väittää että kannat ne lähinnä sydäntäsi, sillä minä tiedän varsin hyvin että sitä et tee.
Anna minulle anteeksi tuo viime kirje, jos se loukkasi tunteitasi. Sitten kun tulin tähän turvakotiin, olen ollut hyvin arka juomakysymyksessä. Monet tipuseni ovat surullinen tulos juomarivanhemmista, ja heillä ei koskaan tule olemaan menestystä elämässään. Ei voi katsella ympärilleen tällaisessa paikassa joutumatta kauheitten mietteitten valtaan.
Olet oikeassa, pelkään, siinä että naisen asiana on olla suuremmoinen ja suoda anteeksi miehelle eikä sitten enää koskaan antaa hänen kuulla koko jutusta. No niin, Gordon, minä en todellakaan tiedä mitä sana "anteeksianto" merkitsee. Siihen ei voi sisältyä "unohtaminen", sillä sehän on fysiologinen ilmiö eikä aiheudu tahdon toiminnasta. Meillä kaikilla on kokoelma muistoja, joista hyvin kernaasti pääsisimme, mutta juuri ne tarrautuvat mieleemme kaikkein itsepintaisimmin. Jos "anteeksianto" merkitsee sitä että lupaa olla koskaan enää puhumatta asiasta, kykenen epäilemättä siihen. Mutta ei ole aina viisainta sulkea epämiellyttävä muisto sisäänsä. Se kasvaa ja kasvaa ja virtaa läpi koko olemuksen kuin myrkky.
Voi hyvänen aika! En todellakaan aikonut sanoa tuota kaikkea. Koetan olla tuo hilpeä, huoleton (ja jonkun verran ajattelematon) Sallie, josta pidät eniten, mutta olen hyvin paljon tullut kosketuksiin todellisuuden kanssa tänä viime vuonna, ja pelkään että minusta on tullut aivan toinen ihminen kuin tuo tyttö oli, johon sinä rakastuit. En ole enää nuori iloinen olento, joka leikkii elämällä. Tunnen sen aika perinpohjin nyt, ja se merkitsee etten aina voi nauraa.
Tiedän että tämä on toinen typerän epäreipas kirje — yhtä paha kuin viime kirje ja ehkä pahempikin — mutta jospa tietäisit mitä olen juuri kokenut! Eräs poika — kuusitoistavuotias — jolla on yhtä ja toista perittävää, on melkein myrkyttänyt itsensä inhottavalla sekoituksella väkiviinaa ja noidanpähkinää. Olemme kolme päivää tehneet työtä ja olemme nyt päässeet varmuuteen että hän tointuu siksi paljon että voi tehdä sen uudelleen! "Maailma on hyvä, mutta ne ovat pahoja jotka siinä asuvat."
Anna anteeksi tuo skotlanninkieli — se pujahti huomaamatta. Anna anteeksi kaikki.
SALLIE.
Tammikuun 11 p.
Rakas Judy!
Toivon että nuo kaksi sähkösanomaani eivät järkyttäneet sinua liian kauheasti. Olisin odottanut ja antanut ensimäisten uutisten tulla kirjeessä, johon voi panna yksityiskohtia, mutta pelkäsin niin että saisit kuulla asian jotakin epäsuoraa tietä. Koko juttu on kamala kylläkin, mutta mitään ihmishengen hukkaa ei sattunut, ja vain yksi vakava tapaturma. Emme voi värisemättä ajatella kuinka paljon pahemmin olisi voinut käydä, kun toistasataa lasta nukkuu talossa, joka on kuin tarjolla tulipalolle. Tuo uusi varauloskäytävä oli täysin hyödytön. Tuuli puhalsi sitä kohti, ja liekit yksinkertaisesti ympäröivät sen. Pelastimme lapset keskikäytävän kautta — mutta minä alan alusta ja kerron koko jutun.