"Ei, luonnollisesti ei niin. Eihän tarvitse käyttää väkivaltaa. Ainoastaan kohteliaasti pidättää hänet kunnes kuulette meidän kirkuvan — ja sitten päästää hänet vapaaksi."
Bonnie naurahti. Tämä ohjelma tuntui hänestä huvittavalta. "Minusta siinä ei ole mitään sopimatonta, jos pidättää 'nahkiaisen', joka pistää nenänsä sinne, missä hänellä ei ole mitään tekemistä. Mitä sinä siihen sanot, Pris?"
"Eihän se ole juuri mikään sunnuntaikouluretkeily", tunnusti Priscilla, "enkä minä ymmärrä, miksi meille ei olisi yhtä laillista kuin heille näytellä salapoliisia."
"Ehdottomasti", sanoi Bonnie. "Sherlock Holmes ja hänen ystävänsä tohtori Watson ratkaisemassa 'Vainotun tytön salaisuutta'."
"Te olette pelastaneet minun henkeni", sanoi Mildred tunteellisesti. "Älkää unohtako. Aivan kappelin takana, järven puolella." Hän kurkisti varovasti oksien lomitse. "Näettekö kenenkään tähystelevän? Luulen, että voin lähteä huomaamatta. Näkemiin"; ja hän juoksi tiehensä kuin takaa-ajettu otus.
Bonnie katsahti hänen jälkeensä ja naurahti. "Nuoruus on suloinen aika, vaikka vähän juonikas", sanoi hän; sitten läksivät he molemmat kotiinpäin.
He tapasivat Pattyn sanakirjoihin ja kielioppeihin syventyneenä ja vasta monien vastalauseiden jälkeen salli hän keskeyttää itsensä kuullakseen kertomuksen heidän suunnitellusta seikkailustaan.
"Te pikkulapset!" huudahti hän. "Ettekö te ole vielä tulleet sen viisaammiksi? Eikö teistä tunnu vähän sopimattomalta yläluokkalaisille kiusata 'nahkiaisia?'"
"Emme me heitä kiusaa", väitti Bonnie vastaan; "me opetamme heille hyviä tapoja. Minun velvollisuuteni on suojella pientä serkkuani."
"Sinä voit tulla mukaamme ja auttaa meitä", sanoi Priscilla ystävällisesti.