"Paljon kiitoksia", sanoi Patty ylpeästi. "Minulla ei ole aikaa leikkiä lasten kanssa. Cathy Fair ja minä aiomme kääntää muinaisenglantia tänä iltana."
Samana iltana kun Patty seisoi kappelin oven ulkopuolella odottaen Cathyä ilmestyväksi, tuli sieltä ulos latinan professori erään vieraan kanssa.
"Oh, neiti Wyatt!" huudahti professori iloisesti huomatessaan hänet, "Tahdon esittää teidät neiti Hendersson'ille. — Hän on meidän entisiä oppilaitamme ja tulee luennoimaan tänä iltana Muinaistieteellisessä yhdistyksessä. Hän ei ole ollut täällä moneen vuoteen ja haluaisi nähdä meidän uusia rakennuksiamme. Onko Teillä aikaa olla hiukan hänen oppaanaan ennenkun luento alkaa?"
Patty kumarsi ja mutisi, että se oli suuri nautinto hänelle, ja heitti tuskallisen katseen Cathyyn lähtiessään seuraamaan luennoitsijaa. Hän kertoi hänelle kaiken mitä tiesi eri rakennuksista ja neiti Henderson tuon tuostakin päästi hämmästyksen huudahduksia. — Hän oli jokseenkin nuori ja herkkätunteinen filosofian tohtoriksi ja arkeologiksi, päätteli Patty itsekseen ja mietiskeli epätoivoissaan, miten voisi vapautua hänestä päästäkseen takaisin Cathyn luo jatkamaan muinaisenglannin tutkimista.
He kiersivät erään pienen kukkulan ympäri ja neiti Henderson huudahti ihastuksissaan: "Siellähän se on järvikin, aivan samoin kuin ennenkin!"
Patty tukahutti halunsa huomauttaa hänelle, että järvien oli tapana jäädä sinne, missä ne tavallisesti olivat, ja kysyi kohteliaasti, halusiko neiti Henderson tehdä pienen souteluretken.
Neiti Henderson sanoi, että se olisi erittäin hauskaa, mutta hän oli unohtanut kellonsa ja pelkäsi, ettei olisi enää siihen aikaa.
Patty katseli ympärilleen löytääkseen jotain hauskaa keskustelunaihetta ja huomasi Mildred Connaughtin maleksivan järvelle päin. Hän oli kokonaan unohtanut Sherlock Holmes-seikkailun ja hän sai äkkiä loistavan ajatuksen. Hän epäröi kuitenkin hetkisen, mutta luennoitsijan seuraava huomautus kääntyi tämän omaksi vahingoksi. Hän nimittäin sanoi tuntevansa itsensä vieraaksi ja haluavansa tutustua oppilaihin heidän jokapäiväisessä elämässään.
"Olisi sääli olla tekemättä hänen mielikseen, kun se käy niin helposti päinsä", ajatteli Patty itsekseen; ja hän lisäsi ääneen: "olen varma, että me ehdimme tehdä pienen souteluretken, neiti Henderson. Jos Te kävelette eteenpäin, niin minä juoksen hakemassa kelloni; se ei kestä minuuttiakaan."
"Siitä on Teille aivan liian paljon vaivaa", vastusteli neiti
Henderson.