"Ei ollenkaan", sanoi Patty ystävällisesti. "Minä tulen suoraan oikotietä ja tapaan Teidät pienen kesämajan luona, missä venheetkin ovat. Se on aivan tämän polun päässä, joten te ette voi mitenkään eksyä. Seuratkaa vain tuota tyttöä, joka menee tuolla"; ja hän lähti juoksemaan.
Luennoitsija katseli hetkisen epäröiden hänen peräänsä ja lähti sitten tytön jälkeen, joka katsahti taakseen ja kiiruhti askeleitaan. Alkoi olla jo jokseenkin pimeää puiden suojassa ja luennoitsija koetti myöskin jouduttaa kulkuaan, ettei kadottaisi tyttöä näkyvistään; mutta tämä kääntyikin aivan odottamatta jossain tien mutkassa ja hävisi, ja samassa ilmestyi polulle kaksi outoa tyttöä, aivan kuin olisivat pudonneet siihen puiden latvasta.
"Hyvää iltaa", sanoivat he iloisesti. "Oletteko kävelyllä?"
Luennoitsija hypähti taaksepäin ja häneltä pääsi hämmästyksen huudahdus; mutta niin pian kuin hän taas tointui, vastasi hän kohteliaasti, että hän oli lähtenyt katselemaan ympäristöä.
"Ehkä tahtoisitte kävellä meidän kanssamme?" kysyivät he.
"Kiitoksia; te olette kovin ystävällisiä, mutta minä olen luvannut mennä soutelemaan erään oppilaan kanssa."
Priscilla ja Bonnie vaihtoivat salavihkaa silmäyksiä. He olivat nähtävästi saaneet kynsiinsä epäillyn vakoojan.
"Oh, eihän toki; nyt on liian myöhä mennä soutelemaan. Te voitte sairastua malariaan", sanoi Priscilla. "Tulkaa kanssamme istumaan aidalle ja ihailemaan tähtiä; nyt on niin ihana yö."
Luennoitsija heitti pelästyneen katseen aidalle, jonka ylin kaide näytti tavattoman kapealta. "Olette kovin ystävällisiä", änkytti hän, "mutta minä en todellakaan voi jäädä. Tyttö odottaa minua."
"Kuka se tyttö on?" kysyivät he.