"En muista hänen nimeänsä."
"Mildred Connaught?" kysyi Bonnie.
"Ei; En luule että se on hän, mutta en voi varmuudella sanoa. Olen juuri tavannut hänet."
Neiti Henderson tuli yhä enemmän ja enemmän hämilleen. Hänen aikanaan eivät oppilaat olleet pitäneet tapanaan väijyä vieraita ja pyytää heitä kanssaan kävelemään ja istumaan aidalle.
"Ah, jääkää meidän luoksemme", sanoi Bonnie laskien kätensä hänen käsivarrelleen. "Meillä on ikävä yksinämme ja haluamme jonkun, jolle voimme puhua — kerromme Teille salaisuuden, jos jäätte."
"Olen pahoillani", mutisi neiti Henderson hämmentyneenä, "mutta —"
"Kerromme Teille salaisuuden joka tapauksessa", sanoi Bonnie, "ja olen varma, että se huvittaa Teitä. Tytöillä on tänä iltana puunistutus-juhlallisuutensa!"
"Ja tehän tiedätte", tarttui Priscilla puheeseen, "että myöskin 'nahkiaisten' pitäisi olla niissä mukana — huolimatta siitä, ettei heitä ole kutsuttukaan. Mutta missä luulette 'nahkiaisten' olevan tänään? He ovat kuulemassa mitättömän vähäpätöistä luentoa Rooman foorumista."
"Ja vaikka emme tahdo näyttää tunkeilevilta", lisäsi Bonnie, "niin haluamme todellakin pitää Teidät seurassamme niin kauan kuin luento on ohi."
"Niin kauvan kuin luento on ohi! Mutta minähän olen luennoitsija", huohotti neiti Henderson.