"No niin", sanoi Patty, "on olemassa valvojia, jotka panevat merkille, jos on poissa; ja jos he sitten huomaavat, että on ylittänyt laillisen määrän, niin Itsehallintokomitea kutsuu puheilleen ja vaatii selityksen. Ellei sitten voi esittää pätevää syytä, niin menettää oikeutensa kuukaudeksi eikä voi olla komiteain jäsenenä eikä saada lupaa poistua kaupungista."
"Kyllä ymmärrän", sanoi piispa, "ja onko Teidän kärsittävä nämä rangaistukset?"
"Oh, ei", sanoi Patty rauhallisesti; "minä esitän hyvän puolustuksen."
"Mitä Te sanotte?"
"En tiedä vielä varmasti: se saa riippua hetken innoituksesta."
Piispa katsoi häneen veitikkamaisesti. "Tarkoitatteko", kysyi hän, "että rikottuanne säännön aiotte välttää rangaistuksen — suoraan sanoen — valheella?"
"Oh, ei, herra piispa", sanoi Patty loukkaantuneella äänellä. "Luonnollisesti minä sanon totuuden, mutta" — — hän katsoi piispaa suoraan silmiin veitikkamaisesti hymyillen — "komitea ei luultavasti sitä ymmärrä."
"Siis verukkeellako?" kysyi hän.
"Nii-in", myönsi Patty; "luulen, että voitte kutsua sitä verukkeeksi. Olen ehkä hiukan paha, mutta tällaisessa paikassa täytyy hankkia edes jonkunlainen maine, ettei joutuisi aivan kokonaan syrjään… Minä en voi kilpailla hyvyydessä enkä atletiikassa enkä missään sellaisessa, joten minulla ei ole muuta jälellä kuin voittaa pahuudessa, — siihen minulla on oikein taipumusta."
Piispan suupielet vetäytyivät kokoon. "Te ette näytä siltä, että
Teillä olisi rikollinen ansioluettelo."