"Swedenborgista."
"Swedenborgista", toisti Patty uneksien. "Hän perusti uuden uskonnon, eikö niin? Vai oliko se uusi voimistelusysteemi? Olen kyllä kuullut hänestä, mutta en voi muistaa mitään yksityiskohtia."
"Parasta, että tutustuisit häneen; hän on tärkeä."
"Luulen kyllä; mutta kun olen elänyt kaksikymmentä vuotta tietämättä hänestä, niin voinhan odottaa vielä kuukauden lisää. Minä säästän Confucius'en ja Jesuiitat tutkintoajaksi ja lisään Swedenborgin samalle listalle."
"Parasta ettet jättäisi. Professori Cairnsley on ihastunut häneen ja voi pistää erikoistutkinnon minä hetkenä tahansa."
"Mitä vielä", naurahti Patty. "Hän ei tahdo hukata suotta aikaa. Hän aikoo luennoida kaksi viikkoa yhtämittaa. Minä näen sen hänen silmistään."
"Kyllä sinä vielä eräänä kauniina päivänä huomaat surkeasti erehtyneesi."
"Ei mitään hätää. Minä tunnen professori Cairnsleyn ja professori Cairnsley luulee tuntevansa minut; ja me tulemme hyvin toimeen keskenämme. Jospa olisi enemmän hänen kaltaisiaan."
Professori Cairnsley alkoi seuraavana aamuna luennon, joka oli nähtävästi laskettu kestävän kokonaisen tunnin, ja Patty katsahti riemuitsevasti Priscillaan. Mutta luennon kestäessä sai hän tilaisuuden viitata Swedenborgiin, ja pysähtyen hetkeksi kysyi hän sattumalta eräältä eturivissä istuvalta tytöltä Swedenborgin filosofian pääpiirteitä. Tämä sekoitti hänet kaikeksi onnettomuudeksi Schopenhauerin kanssa. Professori teki saman kysymyksen toiselle tytölle, mutta yhtä huonolla tuloksella. Koko luokka oli nähtävästi ollut Pattyn harhakuvitelman vallassa ja ajatellut, ettei vielä ollut aika kerrata muistiinpanoja. Hämmästyneenä ja suuttuneena alkoi hän käydä järjestään tytöstä tyttöön läpi koko luokan ja tuli yhä ivallisemmaksi jokaisen vastauksen jälkeen.
Nähdessään hänen lopettavan ensimäisen rivin ja siirtyvän siihen, missä hän istui, huomasi Patty olevansa hukassa. Hän koetti vaivata aivojaan muistaakseen edes jotain Swedenborgista. Mutta se oli hänelle ainoastaan nimi eikä mitään muuta. Hän olisi voinut olla yhtä hyvin vanha kreikkalainen kuin uudenaikainen amerikkalainen. Patty huomasi, että hänen mielikuvituksensa ei voinut häntä auttaa, että tuo lempeä professori oli kerta kaikkiaan sotajalalla ja että vain Swedenborg eikä mikään muu kuin Swedenborg voinut nyt pelastaa. Hän heitti tuskallisen katseen Priscillaan ja Priscilla virnisti takaisin niinkuin jokaisesta hänen kasvojenpiirteestään olisi voinut lukea sanat: "Sanoinhan minä sen sinulle."