Pattyn muistelmat keskeytyivät äkkiä, kun Georgie alkoi huolestuneena kävellä edestakaisin kulissien takana. "Sepä on kummallista, että muutamat näyttelijät eivät ole vieläkään saapuneet, vaikka pyysin heitä tulemaan aikaisin, että saisimme heidät ajoissa valmiiksi tarvitsematta hätäillä aivan viime hetkessä."
"Oh, nyt on vielä kylliksi aikaa", sanoi Patty huolettomasti. "Kello ei ole vielä seitsemänkään ja jos he pukeutuvat omissa huoneissaan, niin pian me täällä panemme heille peruukit ja laitamme muuten valmiiksi. Ja niitähän ei ole niin kovin monta, kuten tiedät, ja sitäpaitsi —."
"No, ole nyt jo hiljaa, Patty", sanoi Georgie hermostuneesti; "enhän minä voi muistaa mitä minun on tehtävä, kun sinä puhut koko ajan."
Patty vain kohautti olkapäitään ja laskeutui näyttämö-oven kautta puoleksi valaistuun saliin, missä hän näki Cathy Fair'in juoksentelevan edestakaisin istuinpaikkojen välissä. "Hei, Cathy", sanoi Patty; "mitä sinä siellä puuhaat?"
"Minä olen pää-juhlamenojenohjaaja ja tahdoin senvuoksi nähdä, ovatko nuo lapset taas sotkeneet numerot."
"Minusta ne ovat vähän liian likellä toisiaan" sanoi Patty istuutuen ja puristaen yhteen polviaan.
"Sen minä kyllä tiedän, mutta muuten tähän saliin on aivan mahdoton saada mahtumaan kahdeksansataa henkeä. Kun me kerran saamme pakatuksi heidät tänne, niin saavat istua hiljaa ja siinä kaikki. Mitä sinä itse täällä teet?" jatkoi hän. "Minä en tiennyt, että sinä olit komiteassa. Vai oletko sinä vain Georgea auttamassa?"
"Minä olen näytelmässä", sanoi Patty.
"Niinkö? Minä näin kyllä ohjelman tänään, mutta olen unohtanut, mitä siinä oli. Olen usein ihmetellyt, minkätähden sinä et esiinny koulunäytelmissä."
"Katsos, ne eivät keksineet minun näyttelijälahjojani ennen tutkintoja ensi vuotenani, ja tutkintojen jälkeen, kun minua pyydettiin, ajatteli tiedekunta, että minä voin viettää aikani paremmin opiskelemalla kreikkaa."