"Näkemiin. Jos saat kukkia, niin minä lähetän ne sisään ovenvartijan kautta."
"Tee niin", sanoi Patty. "Luulen saavani niitä koko joukon."
Näyttämön takana oli iloinen sekasorto. Georgie, lyhyessä hameessa, hihat ylöskäärittyinä ja kirja kädessään seisoi keskellä näyttämöä neuvoen kulissien muuttajia ja hämmästynyttä komiteaa. Patty ohjasi pukuhuoneessa näyttelijöitä, toisessa kädessään jäniksenkäpälä ja toinen tahrittuna punaiseen ja siniseen ihomaaliin.
"Oh, Patty", huudahti Cynthia kauhistuneena katsottuaan peiliin, "minähän näytän enemmän kamarineidiltä kuin sankarittarelta."
"Niinhän sinun pitääkin", väitti vastaan Patty. "No, pysyhän nyt hiljaa, kunnes saan sinut valmiiksi."
Cynthia kääntyi lord Bromleyn puoleen, joka istui taka-alalla, kohteliaasti antaen naisten mennä ensin. "Katsohan, Bonnie, enkö minä ole sinunkin mielestäsi liian punainen? Se lähtee kokonaan pois kun sinä suutelet minua."
"Jos se lähtee pois niin helposti, niin sinä olet paljon onnellisempi kuin monet niistä, jotka minä olen maalannut"; ja Patty hymyili muistaessaan, kuinka Priscilla oli edellisellä kertaa häärinyt koko illan saadakseen pois maalin ja kuinka hän sitten oli vielä toisena päivänä ilmestynyt aamiaiselle silmäkulmat mustina ja kuumeenpunainen läiskä molemmilla poskilla. "Sinun tulee ottaa huomioon, että ramppivalo koko lailla lieventää värejä", selitti hän vaatimattomasti. "Sinä olisit näyttänyt kauhealta, jos olisit saanut olla niinkuin ensin tahdoit. Seuraava!"
"Ei", sanoi Patty, kun palvelija astui esiin; "sinä tulet vasta toiseen näytökseen. Ensin Irate Parent."
Irate Parent vedettiin esiin jostakin nurkasta, missä hän oli huolestuneena istunut ja höpissyt puoliääneen repliikkejään. "Mikä on hätänä?" kysyi Patty alkaessaan hieroa maalia hänen kasvoilleen; "pelkäätkö sinä?"
"E-en", sanoi Parent; "mutta minä pelkään, että minä tulen pelkäämään."