"Silloin sinun on parasta muuttaa mieltäsi heti", sanoi Patty ankarasti. "Me emme tule sallimaan mitään ramppikuumetta tänä iltana."
"Patty, sinä voit vaikuttaa Georgie Merriles'iin. Koeta saada hänet suostumaan siihen, että minä saan esiintyä omalla tukallani", huusi Cynthia tullen takaisin ja riiputtaen ilmassa jonkunlaista kellanväristä peruukkia, joka oli kaikkea muuta kuin luonnollisen näköinen.
Patty katseli sitä arvostelevana. "Se on ehkä liiaksi kullanvärinen tähän osaan."
"Kullan!" huudahti Cynthia. "Sehän on aivan selvästi appelsiininvärinen. Hän kutsuu minua tummasilmäiseksi kaunottareksi: ja minä olen varma siitä, ettei kenelläkään, jolla on tummat silmät, tai millaiset silmät tahansa, ole tällaista tukkaa. Minun oma tukkani sopii paljon paremmin."
"Miksi et sitten käytä omaasi?"
"Georgie maksoi siitä vuokraa kaksi dollaria ja sentähden hän tahtoo tyrkyttää sitä minulle, vaikka minä sitten näyttäisin variksenpelätiltä ja pilaisin koko näytelmän."
"Loruja", sanoi Patty, työntäen pois Parentin ja kiinnittäen koko huomionsa tähän kysymykseen. "Sinun oma tukkasi sopii paljon paremmin. Ota pois peruukki ja pysyttele poissa Georgien näkyvistä siksi kunnes esirippu nousee. Katsomo alkaa vähitellen täyttyä", huomautti hän kaikille yhteisesti, "niin että muistakaa olla hiljaa täällä takana. Tehän meluatte niin, että se kuuluu ympäri koko talon. No, mitä sinä siinä kolistelet?" kysyi hän lord Bromleyltä, joka paukutteli kävellessään jalkojaan niin että koko talo kaikui.
"En minä voi sitä auttaa", vastasi hän äreästi. "Katsohan vain näitä kenkiä. Ne ovat niin isot, että voin panna ne jalkaani avaamatta nauhoja."
"Ei se ole minun vikani. Minulla ei ole mitään tekemistä pukujen kanssa."
"Sen kyllä tiedän; mutta mitä minä teen?"