"Tämänpäiväisessä kokouksessa otettiin puheeksi kysymys sinun tulevaisuudestasi."
Mrs. Lippett antoi pienen hiljaisuuden seurata puhettaan ja jatkoi sitten hitaalla ja rauhallisella tavalla, joka pani hänen kuulijansa äkkiä pingoittuneet hermot äärimmäisen ankaralle koetukselle.
"Tavallisesti, niinkuin tiedät, ei lapsia pidetä täällä kun he ovat täyttäneet kuusitoista vuotta, mutta sinun suhteesi tehtiin poikkeus. Olit lopettanut meidän koulumme neljätoistavuotiaana, ja koska olit suoriutunut hyvin opinnoissasi — et aina, se minun täytyy sanoa, käytöksessäsi — päätettiin antaa sinun käydä oppikoulua kylässä. Nyt lopetat senkin, ja tietenkään ei orpokoti enää voi vastata elatuksestasi. Nytkin jo olet saanut kaksi vuotta enemmän kuin useimmat."
Mrs. Lippett sivuutti sen tosiseikan, että Jerusha oli näinä kahtena vuonna tehnyt kovaa työtä elatuksensa puolesta ja että laitoksen etu aina oli ollut ensi sijalla ja hänen kasvatuksensa toisella. Päivinä sellaisina kuin tämäkin hänen täytyi jäädä kotiin puuhaamaan.
"Niinkuin sanoin, otettiin puheeksi kysymys sinun tulevaisuudestasi, ja päiväkirjasi tutkittiin — tutkittiin perinpohjin."
Mrs. Lippett suuntasi moittivan katseen syytettyjen penkille, ja vanki näytti syylliseltä, koska sitä nähtävästi odotettiin — ei siksi että hän olisi voinut muistaa mitään silmäänpistävän mustia sivuja päiväkirjassaan.
"Tietenkin olisi luonnollisin menettelytapa sinunlaisesi suhteen toimittaa sinulle paikka, jossa voisit ruveta tekemään työtä, mutta sinä olet menestynyt koulussa erinäisissä opinhaaroissa; näyttääpä siltä että edistymisesi englanninkielessä on ollut loistavaa. Miss Pritchard, joka kuuluu tarkastuskomiteaamme, on myöskin kouluneuvoston jäsen; hän on keskustellut äidinkielen opettajasi kanssa ja puhui kokouksessa puolestasi. Hän myöskin luki ääneen kirjoittamasi lastun nimeltä 'Sininen Keskiviikko'."
Jerushan syyllinen ilme ei tällä kertaa ollut teeskennelty.
"Minusta tuntuu että osoitit hyvin vähän kiitollisuutta saattaessasi naurunalaiseksi laitoksen, joka on tehnyt niin paljon puolestasi. Jollet olisi onnistunut olemaan sukkela, epäilen, tokko sinulle olisi annettu anteeksi. Mutta sinun onneksesi Mr. —, se on, tuo herra, joka äsken lähti — näyttää omaavan ylenmääräisen huumorin lahjan. Tuon nenäkkään paperin perusteella hän on tarjoutunut lähettämään sinut korkeakouluun." [Alkukielellä college, amerikkalainen oppilaitos ylemmän koulun ja yliopiston välillä.]
"Korkeakouluun?" Jerushan silmät levisivät suuriksi.