Mrs. Lippett nyökäytti päätään.
"Hän jäi keskustelemaan kanssani ehdoista. Ne ovat tavattomat. Tuo herrasmies on epävakainen, minun täytyy sanoa. Hän uskoo että sinussa on omintakeisuutta, ja aikoo kasvattaa sinusta kirjailijan."
"Kirjailijan?" Jerushan mieli turtui. Hän kykeni vain toistamaan Mrs.
Lippettin sanat.
"Se on hänen toivomuksensa. Tuleeko siitä mitään, sen on tulevaisuus osoittava. Hän antaa sinulle hyvin runsaan koulurahan, melkein liiankin runsaan sinunlaisellesi tytölle, joka ei koskaan ole saanut mitään kokemusta rahan käsittelystä. Mutta hän on suunnitellut asian yksityiskohtia myöten, enkä katsonut voivani tehdä mitään ehdotuksia. Sinä jäät tänne vielä kesäksi ja Miss Pritchard on ystävällisesti tarjoutunut valvomaan pukuvarastosi täydentämistä. Maksu ylläpidosta ja opetuksesta suoritetaan suoraan korkeakouluun, ja lisäksi saat niiden neljän vuoden aikana, jotka siellä olet, kolmekymmentäviisi dollaria kuussa käsirahaa. Se tekee sinulle mahdolliseksi päästä samaan asemaan kuin muutkin opiskelijat. Rahat lähettää tämän herran yksityissihteeri sinulle kerran kuussa ja siitä hyvästä on sinun kirjoitettava kuittauskirje kerran kuussa. Se on — sinun ei tarvitse kiittää häntä rahasta, hän ei tahdo että siitä mainitaan, mutta sinun tulee kirjoittaa kirje, jossa kerrot opintojesi edistymisestä ja jokapäiväisen elämäsi yksityiskohdista. Juuri sellaisia kirjeitä kuin kirjoittaisit vanhemmillesi, jos he eläisivät."
"Nämä kirjeet on osoitettava Mr. John Smithille ja lähetettävä sihteerin kautta. Herran nimi ei ole John Smith, mutta hän haluaa pysyä tuntemattomana. Sinulle hän ei koskaan tule olemaan muuta kuin John Smith. Syy miksi hän tahtoo kirjeesi on se, että hänen mielestään mikään ei siinä määrin kehitä luontevaa kirjallista sanontaa kuin kirjeiden kirjoittaminen. Koska sinulla ei ole perhettä, jonka kanssa olisit kirjevaihdossa, haluaa hän sinua kirjoittamaan tällä tavalla, ja hän tahtoo myöskin seurata edistymistäsi. Hän ei koskaan aio vastata kirjeisiisi eikä vähimmälläkään tavalla kiinnittää niihin huomiota erikseen. Hän vihaa kirjeiden kirjoittamista eikä tahdo saada sinusta taakkaa. Jos joskus sattuisi jotakin sellaista, joka saisi vastauksen näyttämään välttämättömältä — kuten siinä tapauksessa että sinut karkoitettaisiin koulusta, mikä nyt toivottavasti ei sentään tapahdu — voit kääntyä Mr Griggs'in, hänen sihteerinsä, puoleen. Nämä kirjeet kerran kuukaudessa ovat ehdottomasti välttämättömiä sinun puoleltasi; ne ovat ainoa maksu mitä Mr. Smith pyytää, niin että sinun tulee olla yhtä säännöllinen niiden lähettämisessä kuin jos maksaisit laskun. Toivon että kirjeesi aina ovat kunnioittavia sävyltään ja herättävät luottamusta kehitykseesi. Sinun tulee muistaa että kirjoitat John Grier Homen Johtokunnan Jäsenelle."
Jerushan silmät etsivät ikävöiden ovea. Hänen päänsä oli kiihtymyksen huumassa, ja hän vain toivoi pääsevänsä Mrs. Lippettin typeryyksiä pakoon ja ajattelemaan. Hän nousi ja astui kokeeksi askelen taaksepäin. Mrs. Lippett pidätti häntä kädenliikkeellä; tässä oli tilaisuus saarnaamiseen, jota ei saanut jättää käyttämättä.
"Minä uskon että olet edes kunnollisesti kiitollinen tästä perin harvinaisesta onnesta, joka on tullut osaksesi? Ei monikaan tyttö sinun asemassasi saa koskaan sellaista nousun tilaisuutta maailmassa. Sinun tulee aina muistaa —"
"Minä — kyllä, ma'am, kiitos. Minä luulen — jos siinä on kaikki — että minun pitää mennä neulomaan paikka Freddie Perkinsin housuihin."
Ovi sulkeutui hänen jälkeensä, ja Mrs. Lippett jäi katsomaan siihen leukapielet auki, saarna tulossa jo keskellä ilmaa.