"Vie sana talliin, että Kentucky Lil ja Triumvirate satuloidaan heti."
"Voitte mennä yläkertaan ja käyttää hyväksenne Howardin vaatesäiliötä", lausui Mrs. Copley. "Arvelen, että te ette tienneet valmistautua renkipojan virkaan."
"Koetan varoa tulemasta savisemmaksi kuin on välttämätöntä", hän lupasi lähtiessään huoneesta.
Hetken kuluttua hän palasi takaisin puettuna verkaisiin ratsastushousuihin ja nahkasäärystimiin. Marcia nojasi eteissalin kaiteeseen, tuijottaen kukkuloihin, samalla kun pieni tallipoika kuljetti hevosia hitaasti edestakaisin ajotiellä. Sybert auttoi hänet ääneti satulaan, ja sanaakaan vaihtamatta he nelistivät alas lehtokujaan. Sybert antoi arvoa sille, että Marcia olisi ennemmin jäänyt kotiin, kuin lähtenyt hänen seurassaan, ja tilanne lupasi hänelle hiukan huvitusta. Mies, jolla on taipumusta ivallisuuteen, on hyvin mielellään sievän tytön seurassa, joka ei haluaisi keskustella hänen kanssaan, mutta jonka olosuhteet kuitenkin siihen pakottavat. Sybertillä oli kova viikko takanaan, ja nyt hän oli erittäin halukas hiukan huvittelemaan Marcian kustannuksella.
He antoivat hevostensa kävellä portille saavuttaessa, ja Sybert katseli kysyvästi Marciaan. Tyttö ajoi edelle kääntyen vasemmalle kiemurtelevalle ajotielle, joka vei vuoristoon, poispäin Via Praenestinasta. Sybert ratsasti taas hänen viereensä ja niin nelistettiin aivan vaieten. Marcia ei viitsinyt aloittaa keskustelua; Sybert saisi sen tehdä, jos haluaisi, muussa tapauksessa jatkaisivat he vaitioloa. Ensimmäisen mailin ajan Sybert esiintyi äänettömänä kuin hyvin kasvatettu renkipoika ainakin. Mutta lopulta, kun he hiljensivät vauhtia eräässä jyrkässä mäenrinteessä, hän rikkoi hiljaisuuden.
"Menemmekö jonnekin, vai ratsastelemmeko vain huviksemme?"
"Vain huviksemme."
Hän ryhtyi uudelleen keskustelemaan vasta kun he olivat kukkulan huipulla ja lausui: "Nyt on ihana päivä".
Marcia tarkasteli maisemaa arvostellen.
"Erittäin ihanaa", hän myönsi.