Hän päästi tämän vihanpurkauksen kynnykseltä. Astuessaan huoneeseen hän hämmentyi hiukan, kun näki Laurence Sybertin hitaasti nousevan tuoliltaan häntä tervehtimään — Sybert sattui aina olemaan saapuvilla silloin, kun Marcia esiintyi huonossa valossa. Hän kumarsi, kasvot kohteliaisuuden vuoksi totisina, mutta ärsyttävä hymyily ei piillyt kovinkaan pitkällä; ja katsoessaan häneen Marcia tunsi harmikseen punastuvansa korviaan myöten.
"Olen pahoillani Angelon vuoksi, kultaseni", lausui Mrs. Copley. "En tiennyt, että halusit mennä ratsastamaan tänä iltana. Mutta täällä on Mr. Sybert. Hän tuli tapaamaan setääsi, joka ei palaa ennenkuin illalla. Mr. Sybert varmaan mielellään lähtee kanssasi."
Marcia heitti tätiinsä silmäyksen, joka tuntui sanovan, "Oh, täti
Katherine, odotahan, kun joudumme kahdenkesken!"
"Tosiaan, Miss Marcia, täytän mielelläni uskottoman Angelon paikan", hän vakuutti äänellä, joka ei tytön mielestä osoittanut ainakaan liikaa intoa.
"Kiitoksia paljon, Mr. Sybert", hän vastasi lempeästi hymyillen; "te olette erittäin ystävällinen, mutta en tahtoisi vaivata teitä. Täti Katherine haluaisi lähteä teidän kanssanne tervehtimään kreivitärtä."
"Jos sallitte, Miss Marcia, niin ratsastan sensijaan teidän kanssanne; sillä vaikka muuten erittäin mielelläni menisin Mrs. Copleyn kanssa tervehtimään kreivitär Torrenieriä, niin en haluaisi ajaa toistamiseen samaa tietä, tulin nimittäin juuri Tivolista."
"Te olette kauhean ystävällinen, mutta en todellakaan halua ratsastamaan. Olin vain harmissani Angelolle, joka lähti pois puhumatta mitään."
"Marcia", huomautti Mrs. Copley, "tuo ei kuulosta kohteliaalta."
Sybert nauroi. "Ei mikään, Miss Marcia," hän selitti, "tuota minulle tänä iltana suurempaa huvia kuin ratsastusretki teidän seurassanne; ja teidän luvallanne —" näin sanoen hän painoi soittokelloa.
Marcia kohautti olkapäitään ja antoi määräyksen Pietrolle, joka saapui huoneeseen.