"Hyvin pitkäksi!" Marcia nauroi ja antoi heidän vuorokeskustelulleen uuden käänteen. "Olen kuluttanut päiväni lukemalla."
"Todellako? Mitä kirjaa?"
"Egoistia."
"Se on kai Meredithin kirjoittama? Ettekö pidä häntä hiukan — hm kuinka sanoisin — sadepäivänä, ymmärrättehän?"
"Minusta Egoist oli erittäin opettava teos. Siinä saa sivultapäin mielenkiintoisia tietoja miehistä, joita tuntee."
"No, no, malttakaapas, Miss Marcia", Sybert huudahti. "Tuo ei ole juuri kaunista; te panettelette meitä."
"Älkää syyttäkö minua — teidän täytyy syyttää kirjan tekijää. Ja hän on itse mies."
"Häntä voi pitää petturina. Jos hän joutuu vangiksi ja tuodaan leirille, määrään hänet ammuttavaksi auringonnousun aikana."
"Ei hän väitä kaikkia miehiä Sir Willoughbyn kaltaisiksi", virkkoi Marcia imarrellen. "En ajatellut teitä juuri siinä yhteydessä. Mutta jos arvelette sopivanne siihen, niin se on oma asianne."
"No sanokaamme sitten, että vertaus ei sovi ja määrätkäämme toinen henkilö, jota muistutan — esimerkiksi Daniel Deronda — Withfield, Whitford tai miksi häntä nimitettiinkään?" (On muistettavaa, että Whitford oli musta hevonen, joka esiintyi kirjan lopussa ja anasti sankarittaren).