"Älkää sitten lausuko niin päättömiä väitteitä, kuin että pidätte verenvuodatusta viehättävänä. Maailma on jo päässyt siitä mielipiteestä. Sallitteko että poltan? En luule, että olisi haitaksi tällä paikalla saada hiukan tupakansavua".
Marcia nyökkäsi myöntäen ja katseli ääneti häntä, kun hän otti savukkeen ja etsi taskustaan tulitikkuja. Takin taskusta hän ei niitä löytänyt, vaan rupesi kaivelemaan liivintaskujaan. Äkkiä Marcia huudahti —
"Mitä teillä on taskussanne, Mr Sybert?"
Tyytymättömyyden varjo kuvastui Sybertin kasvoilla.
"Se on räjähdyspommi".
"Revolveri! Mitä varten te kannatte sitä? Sehän on vastoin lakia".
"Elkää toki kertoko poliisille", Sybert pyyteli. "Olen aina mielelläni leikitellyt tuliaseilla; se on tottumus, josta en ole päässyt".
"Mitä varten te kannatte sitä?" tiedusteli Marcia uudelleen.
Sybert löysi tulitikkunsa ja sytytti savukkeensa hiljaa mielessään harkiten. "Te kyselette liian paljon, Miss Marcia", hän virkkoi alkaen astuskella edestakaisin savisella lattialla.
Marcia jäi istumaan nojaten kyynärpäätä polveensa, poski käden varassa ja katseli ulos myrskyyn. Samassa Sybert tuli takaisin ja istuutui taas hänen viereensä.