"No, ehkäpä siinä on vähän liikaa", hän nauroi. "Poikavuosinani minulla oli tapana — hm — tuntea joskus mielenkiintoa."
"Mutta nyt olette jo sellaisen yläpuolella."
"Olisi ajattelematonta väittää sitä! Ei koskaan tiedä, mitä seuraava päivä mukanaan tuo."
Marcia olisi vielä halunnut hiukan tiedustella kreivittärestä, mutta sen sijaan hän virkkoi: "On vielä muutakin, mitä tahtoisin teiltä kysyä."
"En voi luvata, että vastaan, jos menette persoonallisuuksiin."
"Miksi teillä oli eilen revolveri mukananne?"
"Te olette erittäin tiedonhaluinen nuori nainen, Miss Marcia."
"Ja te olette sangen salaperäinen mies, Mr. Sybert."
"Miksi minulla oli revolveri? Hyvin yksinkertaisesta syystä. Olin matkustellut etelämaakunnissa rauhoittamassa kapinoitsevia; ja kun se ei ole erittäin turvallista työtä, arvelin viisaimmaksi kulkea aseistettuna. Revolveri on erinomainen keino, jolla ihmiset saa valtaansa, vaikka kaiken todennäköisyyden mukaan en milloinkaan ole pakoitettu käyttämään sitä. Toivoakseni nyt olette tyydytetty."
"Kiitos", virkkoi Marcia. "Eipä siltä, että uskoisin vähääkään mitä puhuitte", lisäsi hän nauraen.