"Hänen rintaansa oli tatuoitu krusifiksi."
"Vai niin!"
Copley katseli hetken aikaa ääneti maahan ja nosti sitten päänsä, päästäen pienen hermostuneen naurahduksen, aivan kuin metsästäjä havaitessaan saaliin olevan läheisyydessä.
"Hyvä! Luulin tehneeni lopun hänestä, mutta niin ei näytä olevan asian laita." Hän astui salin ikkunoiden luo. "Sybert — hoi, Sybert", hän virkkoi matalalla äänellä, "tule hetkeksi tänne ulos."
Sybert tuli heidän luoksensa kysyvä ilme kasvoillaan. Copley sytytti savukkeensa nojaten huolettoman näköisenä kaiteeseen. "Kerro, Marcia", hän virkkoi vetäessään ensimmäiset sauhut.
Marcia tunsi tuskallisen taakan vierivän hartioiltaan. Jos Sybert suhtautuisi asiaan yhtä rauhallisesti, ei se saattanut olla kovin vakavaa laatua. Hän kertoi uudelleen mitä tiesi, ja molemmat miehet vaihtoivat äänettömän katseen. Copley naurahti taas.
"Hänen Majesteettinsa ja minä näytämme olevan samassa kadotuksessa."
"Minä varoitin sinua, että jos myyt vehnän omassa nimessäsi, saat niittää seuraukset siitä", torui Sybert.
"Mitä te tarkoitatte?" kysyi Marcia äkisti.
"Tällä hetkellä, Miss Marcia, emme setänne ja minä ole niin hyvässä maineessa kuin oikeastaan ansaitsisimme."