"Milloin on hänen aikansa lopussa?" tiedusteli Marcia yhä.
"Tarkoitan, milloin hän pääsee vapaaksi vankeudesta?"
"En tiedä; en todellakaan ole pannut sitä mieleeni. On niin paljon muita asioita huolehdittavina, ettei ole aikaa kiinnittää häneen huomiota."
Marcia oli hetkeksi melkein unohtanut luolassa makaavan miehen, joutuessaan kiihdyksiin kuningasta kohdanneesta murhayrityksestä, mutta sedän huoleton nauru palautti taas kauhun tunteen hänen mieleensä. Mieshän saattoi juuri tällä hetkellä tarkastaa heitä paatsamalehdosta. Hän heitti nopean katseen avonaisiin lasioviin, jotka johtivat parvekkeelle. Oli jälleen kuutamo. Pengermän valkean marmorikivityksen jyrkkänä vastakohtana näkyivät paatsamien synkät varjot kuin sysimusta verho. Marcia tunsi väristyksen ruumiissaan ja tuijotti takaisin lautaseensa. Loppuajan ateriasta hän istui kärsimättömässä tuskassa odottaen aikaa, jolloin noustaisiin pöydästä ja hän pääsisi liikkumaan.
Kerran hän havahtui seuraamaan keskustelua. Puhuttiin sotilaista; suuri karabinieriosasto oli majoitettu Palestrinaan, ja vuoristotiet oli miehitetty. Samana iltana oli vaunujen ohi ajanut kaksi ratsumiestä, jotka sijoittuivat juuri siihen tienhaaraan, jossa Castel Vivalantiin johtava tie poikkeaa Via Praenestinasta. Mrs. Copley lausui jotain siihen suuntaan, että oli turvallista tietää niin paljon sotilaita olevan lähettyvillä. Siihen vastasi Melville, että mitä Italian hallitus lieneekin rikkonut, se ainakin vastasi ulkomaalaistensa turvallisuudesta. Marcia kuunteli keskustelua helpotuksesta huoaten, ja hän nousi pöydästä keventynein mielin. Kaikki siirtyivät saliin kahvia juomaan, ja niin pian kuin Marcia saattoi huomiota herättämättä puhutella setäänsä, hän kosketti kevyesti hänen käsivarttaan.
"Setä Howard, tule hetkeksi tuonne pihamaalle; tahtoisin kertoa sinulle jotain."
Hän seurasi tyttöä hiukan hämmästyneenä. Marcia astui alas portaita ja pysähtyi pengermälle, niin etäälle salin ikkunoista, että heidän puhettaan ei voinut sinne kuulla.
"Setä Howard, minä näin tänään tuon tatuoidun miehen."
Mr. Copley pysähtyi tulitikku toisessa ja savuke toisessa kädessään.
"Missä sitten?" hän kysyi.
"Näin hänen nukkuvan luolassa, vanhan huvilan raunioilla."
"Oletko aivan varma?"