Marcia ja Sybert katsoivat ääneti toisiinsa ja Sybert veti henkeään puoleksi viheltäen.
"Mitä muuta he sanoivat, Gerald? Ei sinun tarvitse pelätä. Me emme anna heidän tehdä pahaa isälle, mutta sinun täytyy nyt muistaa kaikki mitä he sanoivat, niin että saamme heidät kiinni."
"Pietro sanoi, että hän tappaa sinutkin, koska sinä olet täällä ja olet yhtä paha kuin isäkin", kertoi Gerald nyyhkyttäen.
"Jatka", Sybert kehoitti. "Mitä muuta he sanoivat?"
"He eivät sanoneet mitään muuta, vaan menivät sitten puutarhaan. Ja minä pelkäsin kauheasti, mutta istuin ihan hiljaa piilossa puiden alla; sitten minä hiivin sisään ja löysin teidät — ja minä en tahdo että sinut tapetaan, enkä myöskään että isä tapetaan."
"Älä yhtään pelkää. Eivät he saa tehdä meille pahaa. Koetapas nyt muistaa, miten monta miestä siellä oli."
"Pietro ja muutamia muita ja ne menivät kaikki puutarhaan."
He kyselivät häneltä vielä yhtä ja toista, mutta eivät saaneet selville mitään enempää; hän oli nähtävästi jo kertonut kaiken minkä tiesi. Marcia kutsui Grantonin istumaan pojan viereen ja selitti varovaisesti hänelle tilanteen. Granton suhtautui siihen aivan rauhallisesti; hän ei ollut milloinkaan odottanut parempaa italialaisista.
Tultuaan takaisin käytävään, katsahti Marcia kysyvästi Sybertiin; hän oli nyt aivan tyyni. Olihan Gerald ainakin turvassa, ja he tiesivät mitä oli odotettavissa. Marcia tunsi, että Howard setä ja Sybert kyllä osaisivat hoitaa asian.
"Mitä me nyt teemme?" hän kysyi.