Keskustelu kääntyi taas huvilaan. Mrs. Copley selitti sitä vieraalle yksityiskohtia myöten.
"Siellä on yhdeksäntoista makuuhuonetta lukuunottamatta palvelijoiden suojia, ja tallissa on tilaa kolmellekymmenelle hevoselle!" hän lopetti.
"Vivalantin ruhtinaat ovat varmaankin pitäneet suurenmoista hovia, ennenkuin asettuivat Rivieralle."
"Eivätköhän olekin", yhtyi Marcia innostuen. Uudesta huvilasta tuli odottamattoman rauhoittava puheenaihe. "Mekin hankimme suuren hovin", hän jatkoi. "Me pidämme perhekutsuja, kun Roystonit palaavat Pariisista, ja — minäpä tiedän mitä teemme! Pidämme tanssiaiset minun syntymäpäivänäni — suostuthan, setä Howard? Kutsumme kaikki ystävämme Roomasta ja sitten koristetaan laakerilehdot kirjavilla lyhdyillä!"
"Sitä ei tehdä, jos minulla on mitään sananvaltaa", sanoi Mr. Copley.
"Mutta eihän sinulla ole", väitti Marcia.
"Ainoa seikka, jonka tähden suostuin vuokraamaan huvilan", lausui setä Howard, "oli, että luulin sen olevan kyllin kaukana päästäksemme joksikin aikaa irti ainaisista kutsuista. Sanoit —"
"Sanoin, että jos asetumme lähemmäksi Roomaa, pidämme kutsut joka ilta, kun taas tässä tapauksessa suunnittelen yhtä ainoata kutsuiltaa koko kolmen kuukauden ajalla."
"Sybert ja minä emme tule silloin", nurisi hän.
"Ehkäpä teitä ei kutsutakaan."