"Sehän on aivan kuin jossain kirjassa!" huokasi Marcia. "Murhaajia ja varoituksia ja tatuoituja miehiä ja salaliittoja! Miksi et lähettänyt hakemaan minua, setä Howard?"
"Katsos, enhän tiennyt, että sinusta oli kasvanut niin ihastuttava olento — vaikka enpä tiedä olisiko se auttanut. Minulla oli tarpeeksi puuhaa pitäessäni huolta yhdestäkin naisesta."
"Siinäpä ollaan", valitti tyttö. "Juuri siksi, että on tyttö, täytyy vain istua kotona aina kun jotain jännittävää tapahtuu."
"Jos pidätte niin kovin verenvuodatuksesta", lausui Sybert, "saatte mahdollisesti tilaisuuden nähdä sitä tänä keväänä."
"Tänä keväänäkö? Hankkiiko Camorra taas levottomuuksia?"
"Oh ei, ei Camorra. Mutta jolleivät merkit petä, on vireillä hyvin jännittäviä kapinahankkeita."
"Todellako? Täällä Roomassako?"
"Ei aivan; luultavasti ei sentään Roomassa, täällä on liian paljon sotaväkeä. Todennäköisemmin Napolin puolella. Olen pahoillani", lisäsi hän, "ettemme voi luvata teille kapinaa oman kotinne edustalla, vaikka teistä se on niin hauskaa; mutta rohkenen sanoa, että kun asiat ovat kärjistyneet niin pitkälle, on teistä vielä Napolikin tarpeeksi lähellä."
"Hälyytän sinut ajoissa, setä Howard", lausui tyttö. "Jos Napolissa tulee kapina, aion mennä sinne katsomaan. Mikä niillä on hätänä? Miksi ne kapinoivat?"
"Jos siellä on kapinahankkeita", sanoi setä "silloin sinä, rakas nuori neitoseni, huvittelet parhaasi mukaan Villa Vivalantissa, kunnes se on ohi", ja tämän sanottuaan hän vaihtoi äkkiä puheenainetta.