"Mutta sittenkin", Marcia jatkoi, "saattaa olla parasta, että kävi näin. Italialaiset eivät ymmärrä sinua. Luulen, että kaksi niin erilaista rotua ei milloinkaan voi oppia ymmärtämään toisiaan."
Copley avasi silmänsä hymyillen leikillisesti. "Tämä on melkein kuin jonkun koomillisen oopperan loppu. Minusta tuntuu, että ennenkuin esirippu laskee, on minun mentävä lyömään kättä rosvojen kanssa ja käytävä kumartamaan yleisölle."
"Sinulla on paljon tehtävää Amerikassa, ja siellä osataan panna arvoa työllesi."
"Luulenpa, että ostan huvipurren ja rupean harrastamaan purjehtimista, kuten tätisi ehdottaa. Voisin perehtyä siihen — jos minulla vain olisi kapteeni."
Marcia istui vaiti hetken aikaa katsellen setänsä hienopiirteisiä, tuntehikkaita kasvoja.
"Setä Howard", Marcia lausui hitaasti. "Minun mielipiteeni on, että kaikki hyvä, mitä sinä toimitat, on maailman suuressa tilikirjassa tulopuolella, ja se auttaa osaltaan aivan yhtä paljon taistelussa pahaa vastaan, joko sitten ihmiset sen tietävät tai eivät. Sinä voit lähteä pois, ja jättää kaikki jälkeesi saamatta koskaan kiitosta töistäsi, mutta niiden positiivinen vaikutus on sittenkin olemassa."
Setä hymyili jälleen.
"Luulen, että tuo on liian ihanteellista filosofiaa nykypolven oloissa. Elämme materialistista aikaa, ja tarvitaan jotain voimakkaampaa kuin hyvää tahtoa, että voisi jättää siihen hiukan jälkeä. Alan uskoa, että en ole syntynyt maailman parantajaksi. Monet miehet harrastavat nuoruudessaan uudistuksia, mutta minä alan saavuttaa iän, jolloin ilta klubissa ja erinomainen päivällinen on paras lievitys sekä omiin että toisten murheisiin."
Marcian kasvot synkistyivät ja hän loi ääneti katseensa alas.
Hetken kuluttua Copley kysäsi: "Missä Sybert on, Marcia?"