"Saanko tulla sisään teetä juomaan, Marcia serkku?" pyyteli Gerald rukoilevalla äänellä heidän noustessaan Palazzo Rosicorellin kiviportaita. He olivat viettäneet iltapäivän Borghesien puutarhoissa ja pojan epäilyttävän likainen merimiespuku todisti, että hän vastoin kieltoja oli huvikseen pyydystänyt kultakaloja lammikosta.
"Et tietenkään", vastasi Marcia jyrkästi, "sinun täytyy pyytää
Mariettalta puhtaat vaatteet, ennenkuin tulet äidin näkyviin."
Gerald totteli ja suostui kauniisti menemään sisään toista tietä, vaikka salista päin kuului Sybertin houkutteleva ääni. Marcia jatkoi matkaansa hattu päässä, eteisessä kohtasi hän Melvillet lähtöhankkeissa.
"Hyvää päivää. Miksi lähdette näin aikaisin?" kysyi hän.
"Me palaamme takaisin myöhemmin; menemme juuri kotiin pukeutumaan.
Setänne pitää päivälliset tänä iltana — velvollisuudesta tietysti."
"Onko se totta?" nauroi Marcia. "Minua ei ole kutsuttu."
"Kyllä teidät kutsutaan, älkää huoliko loukkaantua. Nämä ovat yleiset kutsut, joihin kaikki ovat tervetulleita."
Sisällä ei Marcia tavannut muita kuin tätinsä, setänsä ja Mr.
Sybertin.
"Onko tänään päivälliset, täti Katherine?" kysyi hän istuutuessaan korituoliin ja ottaessaan vastaan teekupin.
"Kysy sedältäsi. Minuun se ei mitenkään kuulu", selitti Mrs. Copley.
"Hän kutsui vieraat, ja hän saa huolehtia ruokalistastakin."