"Mitä sinulla on mielessäsi, setä Howard?"
"Vain pienet lähtöpäivälliset. Katsos, minusta meidän on näytettävä iloista naamaa viimeisenä iltanamme."
"Luulisi aivan, että teidät viedään huomenna mestauslavalle."
"Toivokaamme, että maanpakokin riittää", lausui Sybert.
"Keitä vieraita tulee ja mihin aikaan?"
"Vieraat ovat samat, jotka olivat tänään teellä; en huomannut ajatella asiaa kyllin aikaisin, jotta olisin voinut kutsua suuremman seuran. Lista sisältää Melvillet, Signora Androit'n ja kreivitär Torrenierin, kuvanveistäjä Sidney Carthropen ja erään erittäin miellyttävän ranskalaisen nuorukaisen, jonka nimeä en tällä hetkellä satu muistamaan."
"Adolphe Benoit", lausui Sybert.
"Rooman kuuluisuusko?" kysyi Marcia. "Tunnen kyllä hänet. Tapasin hänet pari viikkoa sitten teekutsuissa; hän on hyvin miellyttävä. Toivottavasti", lisäsi hän silmäillen listaa, "hän tulee minun osalleni?"
"Jollet pidä Mr. Sybertiä parempana."
"Vaikea tilanne, Miss Marcia", nauroi Sybert. "Jos helpottaisi asiaa, niin voisimmehan vetää arpaa."