"Ei ensinkään", sanoi Marcia armollisesti, "tiedän, että kreivitär halusta ottaisi teidät; ja koska hän on vieras, annan hänen valita. Toivon, että päivällisesi onnistuvat", hän lisäsi kääntyen setänsä puoleen, "mutta en voi olla huomauttamatta, että osoitat todella liikuttavaa luottamusta keittäjääsi."
"Kiitos, kultaseni; minulla on toivorikas mielenlaatu; eikä Francois ole vielä koskaan minua pettänyt. — Mitä pidit Borghesen taidekokoelmista?"
"Erittäin paljon. Tapasin Mr. Dessartin siellä — ja ulkopuolella kohtasin kuninkaan."
"Vai niin, toivottavasti Hänen Majestettinsa voi hyvin?"
"Siltä hän ainakin näytti. En pysähtynyt puhelemaan hänen kanssaan, mutta pappiskokelaitten joukossa oli eräs poika, joka huusi: 'Viva il papa' — eläköön paavi — juuri kun kuningas ajoi ohi."
"No mitä hänelle tehtiin?" kysyi Sybert. "Ampuiko kuninkaan henkivartija hänet siihen paikkaan vai lähetettiinkö hänet vain kaleeriorjaksi elämäniäkseen?"
"Henkivartija piti onneksi silmällä vain kuningasta ja vanha pappi ehti kerätä laumansa kokoon ja pujahtaa pakoon sivutietä, yhtä pelästyneenä kuin kana joka näkee haukan."
"Siihen olikin syytä — mutta odottakaahan, kunnes pojat ovat varttuneet suuremmiksi, silloin he tekevät muutakin kuin vain huutavat ja juoksevat."
Sybertin äänessä oli sävy, joka erosi hänen tavallisesta huolettoman venyttelevästä puhetavastaan. Marcia katsahti nopeasti häneen ja Dessartin salainen viittaus välähti hänen mieleensä.
"Tarkoitatteko, että mieluummin haluaisitte kuninkaaksi Leo XIII:n kuin Umberton?" kysyi hän.