Muuan samassa ryhmässä oleva englantilainen tyttö kääntyi ja tutkisteli amerikatarta hetkisen arvostelevan tarkasti. Marcia Copleyn käytös oli sievä ja puoleensavetävä. Hänen hattunsa ja turkiksensa olivat kiiltävän ruskeat ja aivan hänen tukkansa väriset; pieninkin osa hänen puvussaan oli tarkasti huoliteltu. Koko hänen käytöksensä, hänen luonnollinen sulonsa todisti, että hän koko elämänsä oli saanut nauttia rikkauden tuottamia etuja. Hänen olemuksessaan oli käskevä piirre, hän näytti tahtovan hallita koko maailmaa. Englantilainen neitonen pani sen merkille tuntien mielessään naisellista kateutta.
"Tosiaan", hän lausui, "en siedä nähdä, miten häikäilemättömästi hän kohtelee ihmisiä ympärillään. Minun mielestäni hänen pitäisi tuntea pistos sydämessään jokaisesta kerjäläisestä, jonka kohtaa kadulla."
"Italiassa on ollut kerjäläisiä jo kauan ennenkuin Williard Copley korjasi vehnäsatojaan", vastasi Melville.
"Jos on totta se, mitä Tribune kirjoittaa", puuttui taas joku puheeseen, "kuuluu Howard Copley olevan yhtä paljon asiaan sekaantunut kuin hänen veljensä."
"Voimmepa sanoa", hymyili muuan, "että miljonääri-ihmisystävä ottaa vasemmalla kädellään takaisin sen, mitä oikea on antanut."
Sybert oli kuunnellut puoleksi välinpitämättömänä arvosteluja veljentyttärestä, mutta vastaukseksi sedästä lausuttuun huomautukseen hän pudisti innokkaasti päätään.
"Howard Copleylla ei ole jutussa enempää osaa kuin minullakaan", selitti hän. "Viimeisten kymmenen vuoden kuluessa ei veljeksillä ole ollut mitään yhteyttä keskenään. Hänen ihmisystävällisyytensä on vilpitöntä, ja hänen rahansa on niin rehellisesti ansaittua kuin kenen muun hyvänsä."
Nämä sanat eivät olleet tuulesta temmattuja. Sybert tunnettiin yleisesti Howard Copleyn ystäväksi; hänen tiedettiin sitäpaitsi innokkaasti ajavan erinäisiä aatteita, mutta siihen, mikä oli hänen harrastustensa ulkopuolella, hän suhtautui välinpitämättömyydellä, joka oli sangen omituista nousevan valtiomiehen taholta.
Sybert ja pääkonsuli kumarsivat ryhmälle vetäytyen ovelle päin. Sihteeri aikoi poistua niin aikaisin kuin mahdollista. Teekutsut kuuluivat hänen jokapäiväiseen elämäänsä, mutta saapumalla niihin myöhään ja lähtemällä niistä aikaisin oli hän keksinyt yksinkertaisen keinon, jota noudattamalla vältti suuren osan niiden väsyttävää yksitoikkoisuutta. Sybert oli lähetystön sihteeri ja lähettilään veljenpoika, ja tätä jälkimmäistä hän piti rasittavampana taakkana kuin edellistä. Hänen Ylhäisyydellänsä oli ikävä tapa sälyttää seurusteluvelvollisuudet nuoremman miehen vastahakoisille hartioille.
He pysähtyivät Mrs. Copleyn kohdalla, joka tervehti heitä ojennetuin käsin, ja erinomaisen sydämellisesti, kun taas veljentytär vain nopeasti nyökäytti päätään; hän oli ilmeisesti liiaksi syventynyt upseereihinsa, jotta hänen huomionsa olisi riittänyt muuhun.