Molemmat herrat kääntyivät takaisin sisään Ja kulkivat läpi käytävän, joka johti lähettilään yksityiskirjastoon. Melville sulki oven katsellen toveriinsa hiukan veitikkamaisesti. Sybert istahti tuolille, osoitti toisen Melvillelle työntäen hänelle savukekotelon ja tulitikkuja pöydän yli; sitten hän kohotti katseensa huomaten Melvillen ilmeen.
"No, mitä nyt on tekeillä?" hän kysyi uudelleen. Pääkonsuli valitsi tarkasti sikarinsa, puri hiukan toisesta päästä tarkastellen sitä arvostelevasti ja samalla hymyili yhä enemmän. "Olen juuri palannut ulkomaalaisten yhteisestä kokouksesta", hän huomautti.
"Se mahtoi olla huvittavaa."
"Oli tosiaan", myönsi hän. "Siellä väiteltiin innokkaasti, miten parhaiten voitaisiin tukahuttaa kapinahankkeet."
"Miten he päättivät sen tehdä?"
"Määrättiin toimikunta."
"Tietysti toimikunta!" Sybert nauroi. "Entä mikä on toimikunnan tehtävä? Käydä kai ministerien puheilla ja kehoittaa heitä parantamaan moraaliansa? Pyytää kuningasta tuhlaamaan hiukan vähemmän rahaa sotilaitten univormuihin ja vähän enemmän heidän ruoka-annoksiinsa?"
"Toimikunta asetettiin", Melville lausui, "keräämään rahoja ruokaa varten ja auttamaan hallitusta niin paljon kuin mahdollista kansan rauhoittamisessa ja kiihottajien masentamisessa."
"Ah", huokasi Sybert.
"Ja sitten", hän lisäsi katsellen nuorta miestä, "minulla on kunnia ilmoittaa, että sinut valittiin puheenjohtajaksi."