"Oh, mitä hittoa!"
"Tämä ei ole mikään virallinen ilmoitus", hän jatkoi ystävällisesti, "mutta arvelin, että haluaisit kuulla uutisia."
"Kuka on kaiken tämän takana? Miksi taivaan nimessä et tukkinut heidän suutaan?"
"En voinut; olin kokouksen puheenjohtaja."
Sybertin tavallinen raukea välinpitämättömyys katosi. Hän nousi seisomaan ja käveli pari kertaa huoneen ympäri.
"En käsitä miksi minua tyrkytetään siihen — toivoisin, että eräät noista tungettelevista tyhmyreistä menisivät takaisin kotimaahansa, jonne kuuluvat. En halua kuulua mihinkään tuollaiseen toimikuntaan. Joudun hirsipuuhun, jos ryhdyn siihen. Minä kieltäydyn."
"Loruja, Sybert; et voi tehdä sitä. Se olisi liiaksi huomiotaherättävää. Ihmiset voisivat luulla, että sinulla on jokin syy, minkä vuoksi et halua ryhtyä toimeen. On aivan luonnollista, että sinut asetettiin sille paikalle; olet asunut Roomassa kauemmin kuin useimmat meistä, sinun otaksutaan tuntevan olosuhteet ja harrastavan hyvää hallitusta."
"Tämä saattaa minut sangen omituiseen asemaan."
"En käsitä miksi." Vanhemman herran ääni muuttui kylmäksi. "Luonnollisesti he luottivat siihen, että sinä, kuten me muutkin, haluat tukahuttaa kapinahankkeet ja masentaa kaikki vallankumoukselliset salaliitot tämän kunnon roskajoukon keskuudessa".
"Tämä on jonkun kirotun hätikköjoukon työtä; he halusivat nähdä, mitä se vaikuttaisi minuun."