"Italia on ollut yhdistyneenä kaksikymmentäviisi vuotta, ja mitä on sillä ajalla toimitettu?" hän kysyi. "On hankittu vakinainen sotajoukko, joka on Euroopan hienoimpia, jos niin tahdot, joukko hyödyttömiä rautateitä, joitakin vesijohtoja ja muita laitteita sekä posti- ja lennätinlaitos. On pystytetty joukko jättiläismäisiä yleisiä rakennuksia, teattereja, holvikäytäviä ja Viktor Emmanuel II:n patsaita, mutta mitä on tehty köyhien ihmisparkojen hyväksi, joita on verotettu kaiken tämän aikaansaamiseksi? Mitä on tehty Sisilian ja Sardinian hyväksi, pohjoismaakuntien pellagrauhrien ja Agra Romanan nälkään nääntyvien talonpoikien puolesta? Miksi on Sisiliassa enemmän rikoksia kuin muualla Euroopassa; miksi muuttaa maasta siirtolaisia vuosittain kaksisataatuhatta henkeä? Parlamentti myöntää viisi miljoonaa liiraa oikeuspalatsin rakentamiseen, ja antaa vartijoiden murhata miehen vankilaan nostamatta siitä oikeusjuttua. Hallitus ylläpitää monet yliopistot rikkaitten poikia varten, mutta onko olemassa mitään kansakouluja? Totisesti, Italia on suurvalta — jos siihen sisältyy kaikki, mitä te toivotte — ja sen kansan on valittava joko muutto pois kotimaasta tai nälkään nääntyminen."
"Niin, tiedän kyllä miten huonosti on asian laita; mutta epäilen, onko sittenkään niin surkeata, kuin sinä meille uskottelet. Sinä olet periaatteesta pessimisti, Sybert. Sinä et tahdo nähdä asioiden valopuolia."
"Valopuolia on sangen niukasti," hän vastasi terävästi. "Italian valtiomiehet ovat muuttuneet Viktor Emmanuelin ja Cavourin ajoista."
"Sehän on aivan luonnollista. Et voi odottaa, että mikään kansa pysyisi ajan pitkään sellaisessa isänmaallisen innostuksen huippukohdassa, jossa Yhdistynyt Italia syntyi. Valtakunta on nyt hiukan taantunut, mutta voimakas aines elää vielä."
"Valtakunta on koko joukon taantunut", hän myönsi. "Oh, niin, kyllä minäkin uskon — tai ainakin toivon — — että tämä on vain ohimenevä tila Italialaisissa on liian paljon luontaista voimaa jotta he antaisivat epärehellisten politikoitsijoiden ajan mittaan hallita itseään. Mutta ei kukaan, joka käy silmät avoinna, voi kieltää, että nyt ollaan matalikolla ja salakareja on joka puolella. Parlamentti on tuhlaavainen, ymmärtämätön ja epärehellinen, verot ovat rasittavia, valtiovelka on suunnaton, käyttörahan kurssi alhainen. Jollei tuollainen hallitus voi pitää huolta asioistaan, ei minun nähdäkseni ole ulkomaalaisten asia auttaa sitä."
"Sepä onkin juuri tarkoitus, Sybert. Hallitus voi pitää huolta omista asioistaan, ja tahtookin sen tehdä. Erikoisesti ihmisystävällisyyttä harrastavien ulkomaalaisten pitäisi auttaa kansaa niin paljon kuin vain voivat."
Sybert näytti hetkisen tarkastavan Melvillen kasvoja; sitten hän loi silmänsä alas ja tuijotti lattiaan…
"Nyt on vallassa olevien valittava tiensä hyvin varovaisesti. On sangen paljon tyytymättömiä ihmisiä ja hallitus saa otella kovemmin kuin luuletkaan voidakseen pitää puoliaan ilmassa on vallankumousta."
Melville katsoi häneen suoraan. "Taivaan tähden, Sybert, en tiedä miten suuri vaikutusvalta sinulla on, tai onko sinulla sitä yhtään, mutta tee kaikki minkä voit, jotta rauha säilyisi. Onhan hallitus kyllä tehnyt erehdyksiä, kuten kaikki muutkin. Mutta niin kauan kuin ei ole mitään parempaa asettaa sijalle, ei vastustelemisesta ole mitään hyötyä. Suoraan sanoen, kansa on liian yksinkertaista osatakseen itse hallita itseänsä, ja Savoijin kuningassuvussa on ainoa pelastus."
Sybert heilautti kärsimättömästi kättään.