"Tarkoitan totta, Sybert. Huolimatta siitä, onko sinulle mieleen vai ei, sinä olet amerikkalainen, etkä pääse siitä, vaikka eläisit täällä sata vuotta. Voit puhua italiaa, näyttää italialaiselta, mutta et voi tulla italialaiseksi. Miehen kansallisuus on ulkonaisia seikkoja syvemmällä. Olet läpikotaisin amerikkalainen, ja on vahinko, ettet hiukan ylpeile siitä tosiasiasta. Ainoa tapa, millä maailmassa voidaan saada aikaan edistystä tulevienkin aikojen varalle, on se, että italialainen työskentelee Italian, amerikkalainen Amerikan hyväksi. Emme juuri vielä ole valmiit poistamaan kansallisuusrajoja; ja jos olisimmekin, niin olisi edessämme roturajat, jotka ovat vielä horjumattomammat. Amerikka on maa, jota kannattaa rakastaa aivan yhtä hyvin kuin Italiaa, on niitä, jotka pitävät sitä parempanakin, riippuen siitä, miltä kannalta asiaa katsoo."
"Oh, se on kyllä totta", vastasi Sybert naurahtaen lyhyesti. "Kaikki maailmassa riippuu siitä, miten asiaa katsoo; pahinkin paikka on hyvä, jos vain päättää ajatella niin päin. Luulen, että helvettikin olisi kyllin miellyttävä salamanterille, mutta siinäpä se — minä en olekaan salamanteri."
Melville kohautti avuttomana olkapäitään ja kääntyi takaisin tuolilleen.
"Ei kannata väitellä kanssasi, minä tiedän sen. Sinä tuhlaat kykysi asioihin, jotka eivät sinulle kuulu, mutta sehän on oma asiasi. Jonakin päivänä saat itse huomata totuuden; ja minä toivon, ettei se tapahdu liian myöhään. Mutta mitä tulee tähän toimikuntakysymykseen, sinun täytyisi setäsi tähden suostua. Kerron sinulle suoraan — ja luultavasti se ei olekaan sinulle uutta — että Italian hallitus on iskenyt silmänsä sinuun; ja jos sinut onnistutaan vangitsemaan kiihotustyöstä, lienet sitten syyllinen tai syytön, siitä nousee ruma sanomalehti juttu. Grido del Popolon toimittaja ja henkilökunta vangittiin tänä aamuna. Poliisi avaa sähkösanomia ja kirjeitä ja pitää silmällä epäilyttäviä henkilöitä. Sinun sietäisi varoa askeleitasi."
Sybert nauroi vastustaen. "Ei minusta ole mitään vaaraa. Ulkomaalaisen avustustoimikunnan innokas puheenjohtaja on turvassa hallituksen ahdisteluilta."
"Sinä siis suostut?"
"Oh, en tiedä — mietin asiaa. Tuo on kirottu pesä, johon täytyy mennä; vaikka uskon, kuten sanot, että se on ainoa tapa auttaa. Epäilemättä voin jakaa leipää ja kerätä rahaa yhtä hyvin kuin kuka muu hyvänsä."
"Mainitse Copleysta jossakin pienemmässä piirissä. Hän antaa hyvin mielellään."
"En tahdo pyytää häneltä. Hän ei suostu antamaan almuja; hän säästää kaiken tulevaisuuden varalle — vaikka tällaisena aikana —"
"Tällaisena aikana tahtoisimme kaikki astua hiukan syrjään. Olen iloinen, että olet päättänyt toimia hallituksen puolella. Asiain nykyisellä kannalla ollen on järkevintä tehdä niin."