"Opetetun palvelijan asema on paljon parempi kuin mikään, minkä hän voi itse itselleen hankkia. Hänhän on vain talonpoikaislapsi, rakkaani."
"Hän on sielutieteellinen probleemi", Marcia selitti. "Tahdon todistaa, että kasvatuksessa ympäristö on tärkein eikä syntyperä merkitse mitään, enkä tahdo, että hänet puetaan livreepukuun. Minä hänet löysin, ja hän on minun — ainakin puoleksi."
Hän katsahti Sybertiin, joka nyökkäsi hyväksyvästi.
"Luovutan omistusoikeuteni teille, Miss Marcia, koska se näyttää joutuvan hyviin käsiin."
"Marcia saakoon tahtonsa perille", lausui Mr. Copley. "Gervasio saa olla epävirallinen hovipoika ja kysymys livreepuvusta siirretään tuonnemmaksi."
"Hän voi leikkiä Geraldin kanssa", ehdotti Marcia. "Juurihan toivoimme hänelle leikkitoveria ja Gervasio sopii siihen hyvin; siitä on hyötyä Geraldin italian oppimiselle."
"En usko, että Gervasion italia kelpaa salongeissa", nauroi hänen setänsä.
"Minä lähetän pojan kouluun", jatkoi Marcia, välittämättä esitetyistä hankaluuksista, "ja todistan, että talonpoikaislapset ovat aivan yhtä sukkelia kuin ruhtinaiden pojat, jos vain kasvavat samoissa olosuhteissa. Hänestä tulee vielä nero, kuten — kuten Crispi."
"Taivas varjelkoon!" huudahti Sybert, mutta hän tarkasteli nyt
Marciaa entistä mielenkiintoisemmin.
"Voimme päättää nuoren miehen urasta myöhemmin", tuumi Copley. "Häntä näyttää vaivaavan tämä ihmisjoukko."