AHOKAS (innokkaasti). Anna, lemmitty, armahin Anna!
VIIDES KOHTAUS.
Ihaksinen (perältä, kantaa puita sylissänsä). Anna. Ahokas.
IHAKSINEN. Halloh, hyvät ystävät, nyt olen täällä taas. (Viskaa puut uuniin). Minä sain kuusi halkoa vanhasta lakistani ja yhden rehellisellä naamallani.
AHOKAS. Teillä ei ole ollut puita huonetta lämmittääksenne.
IHAKSINEN. Sillä kannalla taisi asia olla (panee puut uunissa palamaan).
AHOKAS. Ja te ette ole sanaakaan minulle siitä sanoneet, Anna!
ANNA. Te olette jo lopen monta hyvää työtä tehneet meille.
AHOKAS. Tyttö raukka, poloinen! (itsekseen). Tämä kurjuus on lopetettava.
IHAKSINEN (astuu esiin teaterille). Morjens, herra tohtori, morjens (tarjoo kätensä). Saanko likistää kopraanne, vaikkei olentoni juuri ole niin siveä, kuin pitäisi olla.