ANNA (rukoillen). Herra tohtori!
PORI. Ha, ha, ha; minä kyllä tunnen nuo laupiaat, armolliset esitykset, minä.
AHOKAS. Te hairahdutte, Pori; Jumala, joka tutkii sydämet, tietää että minun esitykseni on vaan teitä auttaakseni. Älkää hylätkö sitä! miettikää asiaa edes! ette te voi elää tällä tavoin, koetelkaa tehdä työtä, jos ei itsenne, niin toki tyttärenne vuoksi; ei teillä voi olla sydäntä nähdä hänen kuolevan nälkään ja kurjuuteen!
IHAKSINEN. Suostukaa, Pori!
ANNA (rukoillen). Isäni!
PORI (vihassa). Ei, me köyhät olemme vapaat työmiehet, emme ole rikkaiden orjia, muistakaa se! (vetää tuolin pöydälle ja istuiksen. Kaataa putelista.)
AHOKAS (liikutettuna Annalle). Olkaa hyvä ja antakaa minulle papin-kirjanne, minä ha'en teille hyvän paikan jossakussa talossa, jossa saatte olla rouvan apulaisena; te ette voi täällä enempää olla.
ANNA. Kiitoksia paljon hyvyydestänne (menee toisesta kammarista papin-kirjaa hakemaan).
AHOKAS. Ah, tätä kurjuutta!
PORI (ryypäten). Missä hitolla toverini niin kauan viipyvät, johan heidän olisi pitänyt ehtisi tänne.