IHAKSINEN. Kylläpähän tulevat, etenkin kun viina pöydällä heitä odottaa.
ANNA (tuleva toisesta kammarista, antaa kirjeen Ahokkaalle). Mielelläni minä käyn työhön; täällä kotona sitä ei enää minullekaan sallita.
AHOKAS (silmäillen paperia itsekseen). Laupias Jumala, mitä näen!…
IHAKSINEN. Mikä tohtorilla on?
PORI (itsekseen pöydän ääressä). No, kaikkia mokomia, tuo siveä ja potra herra on saanut suuren perinnön, hyvin paljon rahaa, elää kuin ruhtinas eikä tee mitään, ja sitte hän vielä tulee tänne, pitää minulle pitkät puheet ja tahtoo pakoittaa minut työhön; onko se rehellisesti tehty? Vieläpä kukaties panee tyttäreni piiaksi johonkuhun taloon. Mutta minä sanon pass, sitäpä sanonkin.
AHOKAS (joka kovasti liikutettuna on astunut edes takaisin). Pori,
Pori! — minun täytyy välttämättömästä puhua kerallanne.
PORI. Antakaa minun olla, sanon minä! minä teistä en huoli.
AHOKAS (kovasti liikutettuna). Ruskonen!
PORI (säikähtyy). Minun nimeni? Ah, luulitte sitä nimittäessä minua hyvinkin masentavanne, vaan siinä petytte, se oli kunniallisen työmiehen nimi, enkä minä häpeä, että sitä olen kantanut.
AHOKAS. Malttakaa mieltänne ja sanokaa minulle! — onko teillä ollut ketään sukulaista Hollannissa samalla nimellä?