IHAKSINEN. Jumalani! mitä kuulen!
ANNA. Isäni pyrkii tahtoani vastaan naittamaan minua luutnantti
Haakunan kanssa.
IHAKSINEN. Hänen kanssaanko?
ANNA. Turhaan olen rukoillut isääni, hän on järkähtämätön; minun onneni ei ole hänestä mitään.
IHAKSINEN. Vai niin, onko hän sellainen; mutta odota vähäisen, minä luen lain hänelle, niin että hiukset nousevat pystyyn hänen päässänsä.
ANNA. Ette te onnistu enemmän kuin minäkään, hänen vihansa vaan musertaa meidät molemmat, Ei, ei! minun täytyy paeta täältä, jo tän'iltana, sillä huomenna he pitävät minun kihlajaiseni; minun täytyy mennä piiloon johonkuhun, niin syvään, ett'ei isäni minua löydä, ett'en enempää voi kuulla hänen ääntänsä! Ihaksinen, te olette aina olleet hyvä minua kohden, auttakaa minua! Elkää jättäkä minua!
ROUVA HAAKUNA (itsekseen). Ah!
IHAKSINEN. Jättää teidät! Herra Jumala, minä saatan teitä maailman päähän asti, jos siksi tulee!
ANNA. Mutta minulla ei ole mitään, jota voisin myydä, ei näitä vaatteitakaan, sillä rouva Haakuna on minulle nämät hakenut.
IHAKSINEN. Oh, olkaa huoletta siitä, mamselini, sillä niinkauan kun henki ruumiissani pysyy, ei teidän tarvitse kärsiä puutetta!